CyberPunk Novelli 2022

Musta aukko sohvalla

Ikkunalasit sälähtivät rikki valtavan paineaallon voimasta. Räjähdys oli niin voimakas, että Jaakko kaatui nurin tuoliltaan, aamiaispöydän äärestä. Lasinsirpaleita kaikkialla. Kipua, sirpaleiden olitäytynyt tehdä viiltoja ympäri kehoa. Korvissa soi lähes täydellisen vireessä oleva A-nuotti, täyttäen kaiken tilan ajatuksilta.
Tuore Uus-Turun Sanomat hologrammi-tabletin ruudulla oli värjäytynyt vereen, ruutu oli säröytynyt, mutta siinä vielä otsikon lisäksi leijui päivämäärä, kolmiulotteisena muutaman senttimetrin näyttöruudun yläpuolella, kahdeskymmenesseitsemäs marraskuuta 2053.

Jaakko kiskoi itsensä ylös maasta, olo oli hutera, tasapainoaisti oli vieläkin
sekaisin. Hän laahautui rikkoutuneen ikkunan luo ja katsoi ulos. Katu, parkkipaikka, kraatteri keskellä parkkipaikkaa, ilmassa pölyä harmaata taivasta vasten. Oli vielä varhainen aamu, ihmisiä alkoi kerääntymään kadunkulmaan ihmettelemään mitä oli tapahtunut. Korvissa soi niin, että oli vaikea erottaa oliko A nuotin huojunta hälytysajoneuvojen ääntä.

Tämä oli jo kolmas räjähdys viimeisen kuukauden sisällä. Kaksi aikaisempaa, olivat myös olleet autopommeja, uhreina molemmilla kertaa toimittajia.
Jotain oli tekeillä, mutta puolueetonta informaatiota oli vaikea löytää.
Tv-uutisissa puhuttiin ekoterroristeista, ei tuo mennyt läpi kenellekään, pelkää sirkusta.
Räjähdykset olivat alkaneet pääministerin korruptio skandaalin tullessa julki tai siis mukana oli kaikki yhteiskunnan eliitti, ministereitä, kansanedustajia, yritysmaailman johtajia, tuomareita ja poliisijohtoa. Oli vaikea saada selvää, mistä kaikesta oli kysymys. Oli kuitenkin selvää, että pinnan alla liikkui enemmän rahaa, kuin kaikkien kansalaisten verotulot yhteensä. Autopommien
ensimmäinen uhri oli toimittaja, joka oli saanut käsiinsä salaista dataa. Datasta selvisi pinnan alla olevan kryptovaluutan liikkeitä, tämä valuutta oli ilmeisesti tehty ainoastaan sitä varten, että yhteiskunnan eliitti pystyi liikuttelemaan keskenäisiä sopimuksiaan kenenkään tietämättä.

Hälytysajoneuvoja saapui paikalle, niiden ääni ylitti korvissa soivan nuotin. Mellakkapoliiseja sinimustissa univormuissaan, niinkuin rottia kaatopaikalla vyöryi tapahtumaa ihmetteleväänväkijoukkoon, tarkistaen henkilöllisyys siruja, kaataen ihmisiä maahan, sähköpampun heiluessa, niinkuin kuin naapurin mummolla mattoaan piiskatessa.
Tilanne oli hetkessä ohi, alue aidattu ja siivoustyöt alkaneet. Toimittajia kameroiden kanssa aidan takana yrittäen ottaa kuvia, sinimustan rotta joukon heitä estäessä, kameroita rikkoen.

Edelleen ikkunan äärellä, Jaakko kääntyi ja teki liikkeen sormellaan, johon oli asennettu rfid-siru.
Holo-tv avautui ja kolmiulotteinen kuva ilmestyi takaseinälle. Kuva oli hieman rikkonainen, sillä seinään oli uponnut lasinsirpaleita.
Uutiset, siinä kerrottiin uudesta ekoterroristien iskusta ja sankarirotista, jotka olivat saaneet tekijät heti paikanpäällä kiinni.
Seuraava uutinen kertoi rajamellakoista, miljoonien eteläeurooppalaisten pyrkiessä kohti pohjoista, kuivuutta ja levottomuuksia pakoon. Hirmumyrskystä, joka oli tuhonnut koko Karibian, jättäen jäljelle vain kaupunkien ja kylien raunioita, taas miljoonia kuolleita, edellisestä oli aikaa vain kuukausi. Milloinkohan samanlaiset myrskyt iskevät Turkuun, mietti Jaakko, samalla kun uutiskuva siirtyi pohjoisen Afrikan autiomaahan. Nykyään sieltä ei enää paljoakaan pakolaisia pohjoiseen pyrkinyt, kaikki olivat jo lähteneet, hukkuneet välimereen tai onnistuneet asuttamaan manner-euroopan suurkaupunkien jättimäiset slummit.
Yhdysvallat oli ajautunut keskelle kaaosta, sisällissota, erilaiset militantti ryhmät toisiaan vastaan, ei siitä ottanut kukaan selvää. Oli sinne kyllä syntynyt ultra-futuristisia kaupunkivaltioita, jotka olivat täysin sulkeneet porttinsa ulkopuolisilta, Eurooppa oli ajautumassa samaan.
Voisiko hänestä tulla tuollaisen Eurooppalaisen futuropoliksen metropoliitta, istua ison valuutta keon päällä, elää parisataa vuotiaaksi, asentaa viimeiset kybernetiikan laajennukset kehoonsa.
Olisihan se jotain se , vai oliko?
Uutiskuva siirtyi Aasian metropoleihin, Kiinan diktatuuri aasiassa, sotia. Venäjän
rauniot, se oli pelkkä konkurssin tehnyt vasallivaltio.
Ei tuo uutiskuva mitään lohdutusta tuonut, vaikka uutisten lopussa näytettiinkin kevennyksenä kissavideoita.
Mistään tiedosta ei voinut olla varma, ne näyttivät mitä halusivat, eikä tekoälyn generoimaa videopätkää voinut aidosta erottaa.
Sanoma oli kuitenkin selvä, vaikka “ekoterroristit” räjäyttelivät pommejaan, oltiin täällä kuitenkin turvassa, muualla kaikki oli vielä huonommin, tai ainakin niin haluttiin sanoa.

Yhtäkkiä ovelta kuului voimakas koputus ja toinen heti perään. Kolmas ja neljäs. Kai sinne ovelle oli pakko laahautua, kuulo alkoi olla jo kokonaan palautunut, samoin tasapainoaisti. Lasinsirujen tekemät viillot olivat vain pinta haavoja, ei mitään suurempaa. Silti verijäljet jäivät lattiaan Jaakon harppoessa ovelle.

Ovisilmästä näkyi ainoastaan pikimusta huppari, se oli tehty täysin valoa heijastamattomasta materiaalista, mustaakin mustempi, kuin aukko keskellä avaruutta.
-Avaa... Pyydän avaa, kuului käheä pelokas ääni jonka sukupuolesta tai iästä oli vaikea tehdä arviota. Ääni ei kuulostanut uhkaavalta, joten Jaakko kytki turvaketjun päälle ja raotti ovea.
-Pyydän...pelasta minut, ne on perässäni, jatkoi ääni.
Ajattelematta liikaa, Jaakko sulki oven, poisti turvaketjun ja avasi oven uudelleen.
Musta hahmo sujahti nopeasti sisälle.

Huoneistossa alkoi olla viileätä, hämäränä marraskuun aamuna, sillä ikkuna oli rikki. Jaakko kaivoi eteisen laatikosta easyfix(tm) läpinäkyvän polymeeri kalvorullan ja paikkasi sillä ikkunan. Ne oli noita hitec materiaaleja, jotka muotoutuivat minkä tahansa muodon ympärille korjaten lähes mitä tahansa. Väliaikainen ikkunakalvo oli arvokkaampi kuin uusi ikkuna, mutta pakkohan se oli
paikata.

Jaakon paikatessa ikkunaa, pikimustaan huppariin pukeutunut hahmo käpertyi sohvalle vetäen hupun syvemmälle kasvojen eteen.

Saatuaan ikkunan korjattua, Jaakko kääntyi ja kysyi
–Stimulantteja vai rauhoittavia? Mun paikallisella välittäjällä, oli ihan mielenkiintoista uutta kamaa. Vetää aika rauhalliseksi, mutta aistit pysyy vireessä.
Hän oli jo ottanut niitä aamiaiseksi, kai siitä syystä räjähdys, lasinsirpaleet tai vieras hahmo huoneessa ei paljoakaan mielentilaa vaivannut.
-Kelpaa kyllä, siis ne rauhoittavat, vastasi musta aukko sohvalta.
Jaakko mittasi vähän reilumman annoksen kapselipuristimeen, latasi ja ojensi sen jälkeen vieraalle.
Hänellä ei tällä hetkellä ollut niin valuutasta kiinni, hän oli juuri saanut myytyä hyvän datasetin pimeille markkinoille, ehkä tuhannen AI-avustajan käyttäjä datan, nämä datasetit tunsivat omistajansa paremmin kuin omistaja itse. Niillä voisi kontrolloida ihmistä, hakkeroida vapaata tahtoa, tuolla datalla oli arvoa ja siitä oli saanut hyvän hinnan.
Hänellä ei ollut tapana säästellä mitään, koskaan ei tiennyt milloin rotat olisi ovella tai olisiko enää huomenna hengissä, parasta
kamaa, se teki onnelliseksi. Hard drugs hallelujah.

Musta aukko sohvalla rauhoittui silmin nähtävän nopeasti, olihan annos ollut melko suuri.
-No, mikäs se sinut tänne toi? Jaakko kysyi
-Ne on mun perässä, vastasi anonyymi käheä ääni sohvalta. Jaakko tajusi vasta nyt, että vieras käytti voice simulatoria, laitetta jolla puheäänen voisi muuttaa haluamakseen.
-Niin...vastasi Jaakko hieman huvittuneesti, -Ja onko tässä jotain uutta? Rotat vai?
-Olet varmaan tietoinen, ettei autopommeilla ole mitään tekemistä ekoterroristien kanssa ja että
pommit ovat tappaneet toimittajia, jotka ovat päässeet käsiksi arkaluonteiseen dataan. Se on iso keissi, tiedätkö. Käheä anonyymi ääni jatkoi, liikehtien aikaisempaa rauhallisemmin.
-Niin, ehkä liian iso, ihmisiä kuolee ja paljon. Olen kyllä data jockey, mutta pitäydyn mieluummin datassa, jossa ei ole vaarana saada täsmä hakeutuvaa ohjusta perseeseen, Jaakko vastasi kyynisellä
äänellä.
-Mitä jos kertoisin että olet jo asiaan sotkeutunut, se datasetti minkä laitoit liikkeelle kaksi kuukautta sitten, se kryptattu, jonka myit pilkkahintaan kun et pystynyt näkemään mitä se sisälsi. Se setti sisälsi avaimen jolla pääsi käsiksi, NWO nimiseen kryptovaluuttaan siis koko sen kirjanpitoon, siinä oli takaportti, kehittäjä oli onnistunut sen piilottamaan lähdekoodiin kenenkään
huomaamatta. Kyseessä ei ole pelkkä valuutta, se sisältää sopimuksia, avaimia dataan, kaikkea sellaista jolla voisi kaataa kokonaisia hallituksia ympäri Euroopan........  Anonyymin äänen viimeiset sanat peittyivät viheltävään ääneen.

Jaakko käännähti nopeasti kohti juuri korjattua ikkunaa, aika pysähtyi elämän viimeisillä sekunnin sadasosilla. Oliko tämä kaikki vain simulaatio hyvin monimutkaisen ohjelman sisällä? Viimeinen ajatus, välähdys, se kaikki oli ohi...

Uutisissa kerrottiin ekoterroristien saaneen haltuunsa täsmäohjuksen, joka oli ammuttu Uus-Turun keskustassa sijaitsevaan kerrostaloon, kaikki talon asukkaat olivat kuolleet.

Luovan kirjoituksen novelli Turun yliopisto:
Kirjailija: E S
https://www.psymbatik.com
contact@psymbatik.com